Kasinoiden klassiset pelit ovat viihdyttäneet pelaajien jo vuosisatojen ajan. Perinteisistä peleistä riittää iloa vielä tänäkin päivinä. Vuosien varrella pelaajat ovat kehittäneet niistä uusia variaatioita sekä erilaisia strategioita, jotka tuovat vaihtelua klassikoiden tahkoamiseen.
Mikäpä olisikaan klassisempi kasinopeli kuin pöytäpelien kuningas, eli ruletti? Sitä on pelattu jo 1600-luvun Ranskassa, josta se levisi maailman jokaiseen kolkkaan. Vuosien varrella pelin ystävät ovat kehitelleet lukuisia strategioita, joilla tuurin vaikutus peliin sekä kasinoiden etu pelaajia vastaan on tarkoitus peitota. Yksi vanhimmista strategioista on nimeltään D’Alembertin strategia.
D’Alembertin strategian historia
Kaikki kasinopelien ystävät ovat varmasti kuulleet Martingale -strategiasta. Tässä strategiassa rahapelin panos tuplataan jokaisen tappion jälkeen, ja palautetaan alkupanoksen kokoiseksi jokaisen voiton jälkeen. Ranskalainen matemaatikko ryhtyi 1700-luvulla parantelemaan kyseistä strategiaa, ja lopputuloksena syntyi D’Alembertin strategia.
Ruletti D’Alembertin strategian näkökulmasta
Matemaatikko D’Alembertin teorian mukaan saman tasavedon lopputulokset jakautuvat loppujen lopuksi tasan. Tämä vaikutti hänen mielestään myös rahapeleihin, joihin ruletti lukeutui jo tuolloin.
D’Alembertin mukaan siis esimerkiksi tuhannen rulettikierroksen aikana kuula pysähtyy sekä mustalle että punaiselle värille, tai parilliselle ja parittomalle numerolle yhtä moneen kertaan. Jos kuula pysähtyi ensimmäiset 500 kertaa mustalle, se pysähtyisi seuraavat 500 kertaa punaiselle. Nykytiedon valossa tämä ei tietenkään pidä paikkaansa. Matemaatikot ovat todistaneet, että vaikka kuula osuisi mustalle 500 kertaa peräjälkeen, sen todennäköisyys osua mustalle seuraavallakin kierroksella on yhtä suuri kuin punaisen osumisen. Aiempien lopputulosten, riippumatta niiden harvinaisuudesta, perusteella ei ole koskaan mahdollista päätellä seuraavan tasavedon tulosta.
Miksi D’Alembertin strategiaa kannattaa käyttää?
Tässä vaiheessa lukijaa saattaa mietityttää, miksi sitten D’Alembertin strategiasta tulisi välittää ollenkaan. On totta, että se perustuu virheellisille johtopäätöksille sekä vanhentuneelle matematiikalle. Tästä huolimatta itse strategia takaa hauskoja hetkiä pelipöydän äärellä, ja kuten myöhemmistä esimerkeistä käy ilmi, sillä on omat vahvuutensa.
D’Alembertin strategia on tutustumisen arvoinen erityisesti uusille pelaajille. Sen vahvuus piilee tappioiden kontrolloinnissa, joten se auttaa pitämään pelikassan koossa, ja ennaltaehkäisee pelaamisen päättymistä ensimmäisille kierroksille.
Miten D’Alembertin strategiaa käytetään?
Entä miten käytännössä D’Alembertin strategiaa voi pelatessa hyödyntää? Muiden strategioiden tavoin sitä voi käyttää silloin, kuin lyödään tasavetoja. Lisäksi siinäkin pelaajan on valittava alkupanos, jota kasvatetaan ja pienennetään kierrosten tulosten mukaan.
Strategiaa noudattaessa pelaaja kasvattaa panosta alkupanoksen verran aina, kun tämä häviää kierroksen. Vastaavasti voitetun kierroksen jälkeen pelaaja lisää panokseensa alkupanoksen summan. Ainoastaan tilanteessa, jossa panos on ollut alkupanoksen suuruinen, sitä ei voiton jälkeen pienennetä.
Käytännössä D’Alembertin strategia toimii seuraavalla tavalla:
- Pelaajan alkupanos on 10 €. Tämä häviää ensimmäisen kierroksen.
- Toisella kierroksella pelaajan panos on 20 €, koska jokainen tappio lisää panokseen alkupanoksen määrän.
- Pelaaja häviää toisenkin kierroksen. Tässä vaiheessa hän on hävinnyt jo 30 €.
- Kolmannella kierroksella panos on 30 €. Pelaaja voittaa, ja tämä on kuitannut aikaisempien kierrosten tappiot.
- Neljännellä kierroksella panos on taas 20 €, sillä siitä vähennetään alkupanoksen verran jokaisen voiton jälkeen.
- Jos pelaaja voittaa neljännen kierroksen, tämä korjaa 20 € potin, ja jää neljän kierroksen jälkeen 20 € voitolle.
Kuten esimerkkitapauksestakin voi huomata, pelaajan kierroksista puolet päättyivät voittoon ja puolet tappioon. Alkupanos oli 10 €, ja lopputuloksena pelaaja teki 20 € tilin. Tässä piilee D’Alembertin strategian ydin. Niin pitkään, kun voitettuja ja hävittyjä kierroksia on saman verran ja pelaaja panostaa strategian mukaisesti, tämä jää voitolle. Voitto lasketaan yksinkertaisella tavalla. Pelaajalle jää käteen alkupanoksensa verran jokaista voitettua kierrosta kohti. Esimerkkitapauksen pelaaja voitti kaksi kierrosta, ja tämän alkupanos oli 10 €, joten voittosumma kasvoi 20 € asti.
D’Alembertin strategian vahvuudet ja heikkoudet
Ensi silmäyksellä esimerkkitapaus saattaa vaikuttaa pelaajan näkökulmasta varsin hyvältä. Pienellä riskillä alkupanoksen moninkertaistaminen onnistui varsin helposti. Tämän ei kuitenkaan pidä antaa hämätä. Todellisuudessa ruletti on täysin sattumanvarainen peli jokaisella kierroksella. Mitkään laskelmat eivät todista, että pitkän tappioputken jälkeen voitto olisi todennäköinen.
Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö D’Alembertin strategialla olisi ansaitusti paikkansa kasinoiden maailmassa. Strategia sopii parhaiten tappioiden minimointiin, sillä panosta ei kasvateta siinä holtittomasti. Uudet pelaajat voivat sen avulla tutustua rulettiin ja nauttia pelin tunnelmasta sekä strategian noudattamisesta. Tähän ei aina vaadita suuria riskejä, vaan D’Alembertin strategian ansiosta pelaamisesta voi nauttia myös matalalla kynnyksellä.
Yhteenveto
D’Alembertin strategian historia on hauska pala sekä matematiikan että rahapelien historiaa. Vaikka D’Alembertin väite tasavetojen jakautumisesta tasan ei pidä enää nykytiedon mukaan paikkaansa, se on kuitenkin kiinnostava historiallinen kuriositeetti. Lisäksi paikkansa pitämätön teoria mahdollisti hauskan ja vähäriskisemmän strategian syntymisen. D’Alembertin strategia ei koskaan ole todennäköisin keino, jolla kääritään kasinoiden suurimmat voitot. Pelaamisen on kuitenkin tarkoitus olla ensisijaisesti vain rentoa hauskanpitoa, ja siihen D’Alembertin strategia sopii paremmin kuin hyvin.