Menu
Kasinoiden ja rahapelien historia on täynnä toinen toistaan hohdokkaampia ja legendaarisempia pelejä, strategioita ja muita ilmiöitä. Peleistä eeppisin on tietenkin ruletti, joka on hurmannut pelaajia jo vuosisatojen ajan. Valkoisen kuulan hypnotisoiva pyörivä liike ja punaiset sekä mustat ruudut ovat monille kasinoiden loiston ja jännityksen symboli.
Pelurit ja rahapelien ystävät ovat tietenkin pohtineet päänsä puhki yrittäessään selvittää, miten tuuripelin kertoimet voi kallistaa omaksi eduksi. Karu fakta on, että ruletti on pohjimmiltaan tuuripeli, jonka lopputulokseen yksikään pelaaja ei voi konkreettisesti vaikuttaa. Rulettipyörän rakenteen vuoksi talolla ja kasinolla on aina pieni etu pelaajaa vastaan. Eri strategioilla pyritään minimoimaan tämä etu, ja maksimoimaan pelaajien voitot. Strategioista kuuluisin ja yleisin on martingale eli martingaalistrategia. Miksi se on niin laajalle levinnyt strategia? Entä miten se toimii, ja mitä uuden pelaajan tulisi siitä tietää?
Martingaalistrategia on syystäkin suosittu keino pelaamisen piristämiseen. Se on tunnetuista strategioista yksi yksinkertaisimmista, ja jopa uudet pelaajat oppivat hyödyntämään sitä lyhyen opiskelun jälkeen. Vaikka strategiat eivät poista tuurin vaikutusta, niin esimerkiksi martingale on teoriassa pomminvarma keino päästä pelissä voitolle. Valitettavasti tämä varmuus jää kuitenkin vain teorian tasolle, ja käytännössä varmat voitot vaatisivat pelaajalta rajattomasti aikaa ja rahaa käytettäväksi peliin. Häilyvä lupaus voitoista on tietenkin omiaan innostamaan pelureita käyttämään strategiaa.
Ruletti on vuosisatoja vanha peli, jota on pelattu jo 1600-luvun Ranskassa. Martingale kuuluu pelin strategioiden vanhaan kaartiin, ja sitä on sovellettu eri uhkapelien parissa jo 1700-luvulla. Pitkä historia on varmasti yksi syy strategian suureen suosioon. Miksi keksiä pyörää uudelleen?
Strategian todellisesta keksijästä ei voida olla varmoja, sillä aikalaiset eivät varmastikaan uskoneet vanhojen pelien suosion kantavan näin pitkälle tulevaisuuteen. Eräs teoria väittää, että lontoolainen kasinonomistaja nimeltään John Martingale. Hän ei keksinyt strategiaa tietenkään hyvää hyvyyttään, vaan hänen tarkoituksenaan oli kannustaa pelaajia pelaamaan aina vaan suurempia summia hänen kasinollaan.
Martingaalistrategia soveltuu muiden strategioiden tavoin lähinnä tasavetojen lyömiseen. Sitä sovellettaessa on siis lyötävä vain sellaisia vetoja, joiden kohteena on väri (joko musta tai punainen) tai parilliset tai parittomat numerot. Näiden tasavetojen todennäköisyys on hieman alle 50 %. Koska nolla ei kuulu mihinkään näistä kategorioista, se tekee tasavedosta hieman edullisemman talolle kuin pelaajalle.
Martingale perustuu panosten tuplaamiselle häviöiden jälkeen. Niinpä se muistuttaa esimerkiksi Hollandish -strategiaa, jossa panosta kasvatetaan hävittyjen kierrosten jälkeen. Toisin kuin Hollandishissa, Martingaalistrategiassa panosta kasvatetaan eksponentiaalisesti, eli se tuplataan joka kerta.
Käytännössä Martingale on hyvin yksinkertainen strategia. Sen toteuttaminen ei vaadi monimutkaisia laskutoimituksia, kierrosten niputtamista erillisiin sarjoihin tai oikeastaan paljoa muutakaan. Niinpä se soveltuu niin pitkiin kuin lyhyisiin pelisessioihin, ja sitä voi pelata sekä pienillä että suurilla panoksilla.
Koska martingaalistrategiassa voitolle pääseminen voi vaatia lukuisten kierrosten pelaamista, ja panoksen tuplaamista useaan kertaan, sen soveltaminen kannattaa aloittaa pienen panoksen kanssa.
Martingaalistrategiaa soveltaessa pelaaja päättää alkupanoksen, jonka ympärille panostaminen ja panoksen tuplaaminen pelin edetessä rakentuu. Strategian ytimessä on panoksen tuplaaminen jokaisen hävityn kierroksen jälkeen, ja panoksen palauttaminen alkupanoksen kokoiseksi jokaisen voitetun kierroksen jälkeen. Tämä perustuu olettamukseen siitä, että jokainen tappioputki katkeaa ennemmin tai myöhemmin, ja maltillisilla panoksilla saavutetut voittoputket kuittaavat tappioputkiin menetetyt rahat.
Myös Martingale on helpoiten ymmärrettävissä havainnollistavien esimerkkien avulla. Tapauksessamme nimeltä mainitsematon pelaaja pelaa tavallista eurooppalaista rulettia, ja tämän alkupanoksena on pyöreä 10 €.
Neljännen kierroksen jälkeen pelaaja on palannut samaan pisteeseen, jossa oli ennen pelaamisen aloittamista. Tämä panosti hävityillä kierroksilla yhteensä 30 €. Neljännellä kierroksella voitettu 40 € kuittasi aiemmat tappiot, ja jätti pelaajan kassaan 10 € panostettavaa. Koska voitetun kierroksen jälkeen panos palautetaan alkupanoksen suuruiseksi, seuraavalla kierroksella pelaajalla on sama 10 € panos.
Joskus kierrosten edetessä panoksen koko kuitenkin elää, eikä tämän pidä antaa hämmentää. Strategian noudattamiseksi ja sen tehon maksimoimiseksi on erittäin tärkeää olla tarkkaavainen. Hävityn kierroksen jälkeen panos on aina tuplattava, ja voitetun jälkeen palautettava alkupanoksen kokoon. Vaikka voittoputki saattaa houkutella pelaajaa kasvattamaan panosta voittojen jälkeen, tätä ei kuitenkaan pidä tehdä. Lisäksi tappioputken kasvattamia panoksia ei tule pelätä, jos strategiasta haluaa pitää kiinni:
Kuten esimerkeistäkin voi päätellä, ajan kanssa martingaalistrategia on hyvä keino päästä omilleen tappioiden jälkeen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että pelaajien olisi syytä tehdä liian epätoivoisia vetoja. Myös ruletti on hauskempaa silloin, kuin pelaa vain rahalla, jonka on valmis häviämään.
Käytännössä Martingale on yksi parhaista strategioista ruletin pelaamiseen. Sen vahvuus tulee esille pitkissä pelituokioissa, joissa tappioputket ennen pitkää päättyvät. Tällöin se on hyvä keino minimoida omia tappioita. Strategialla on kuitenkin myös heikkoutensa. Koska pottia ei kasvateta voittojen jälkeen, massiiviset voittoputketkaan eivät tuo niitä suurimpia voittoja, joita muistellaan vielä vuosien päästä.